Akustiikan perusteet

Tieteellistä äänentutkimusta kutsutaan akustiikaksi. Akustiikkasuunnittelun tehtävänä on optimoida tilan käyttötarkoitus jakamalla tilassa syntyvät ja esiintyvät äänet hyöty- ja haittaääniin. Akustiikan yhteydessä puhutaan usein haittaääninä melusta ja liiallisesta kaiusta, jotka pyritään poistamaan. Jälkikaiunta-aika tarkoittaa nimensä mukaisesti kaiun kestoa. Äänilähteen sulkeuduttua ääni kuullaan vielä vähän aikaa. Tilan koko ja muoto sekä äänenvaimennusmateriaalin määrä ja sijoittelu vaikuttavat ratkaisevasti jälkikaiunta-aikaan ja tilassa kuultaviin ääniin: kovat ja ääntä heijastavat pinnat eivät juurikaan vaimenna eli absorboi ääntä. Vastaavasti huokoiset ja ääntä imevät materiaalit vaimentavat tehokkaasti häiritseviä, kaikuvia ääniä, mikä tekee niistä hyviä äänenvaimennusmateriaaleja. Tilojen akustointi tulisi toteuttaa tasapainoisesti siten, että kovan pinnan vastapuolella olisi aina ääntä absorboivaa pintaa.

Akustoinnilla, erilaisilla akustointiratkaisuilla ja akustointituotteilla voidaan vaikuttaa huomattavasti hyvän kuuluvuuden lisäksi moniin muihin hyvinvointia lisääviin tekijöihin, kuten esimerkiksi yleiseen viihtyvyyteen, keskittymiseen, työssäjaksamiseen, työterveyteen ja ilmapiiriin.