Akustointi luo kokonaisvaltaista viihtymistä

Akustiikasta on tullut viimeaikoina yhä tärkeämpi laatumittari rakennetulle sisäympäristölle, vaikka se on aina määrittänyt rakennusmateriaalien valintakriteereitä samoin kuin valaistus- tai paloturvallisuustekijät. Hyvä akustiikka merkitsee kokonaisvaltaista viihtymistä – se lisää keskittymiskykyä, motivaatiota, työssäjaksamista ja hyvinvointia samalla kun se helpottaa vuorovaikutusta ja lievittää stressiä.

Monipuolisen hyvinvoinnin ja luonnon kestävän kehityksen vuoksi kovan käyttöasteen tiloissa käytettyjen akustoivien materiaalien vaatimukset ovat korkeat: niiden on oltava ensisijaisen laadukkaita, kestäviä ja ekologisia sekä muuntojoustavia rakennusteknisessä mielessä. Akustoivien materiaalien tulee olla laadukkaita myös sisäilman kriteerien puitteissa; ne eivät saa allergisoida ja niiden on oltava hiukkasvapaita kaikissa olosuhteissa. Tämä tarkoittaa akustiikkasuunnittelun lisäksi tuotteiden jatkuvaa laadunvalvontaa. Tuotteista ei saa irrota kuituja edes silloin kuin ne vahingoittuvat. Tästä syystä tuotteitamme käytetään mm. laboratorio-olosuhteissa.

Tila ja sen käyttö akustoinnin lähtökohtina

Parhaaseen tulokseen akustoinnin kannalta päästään, kun se huomioidaan jo tilan suunnitteluvaiheessa. Toisaalta monipuoliset akustoinnin vaihtoehdot mahdollistavat myös laadukkaan lisä- ja jälkiakustoinnin tarpeen vaatiessa.

Akustiikkaa suunniteltaessa ensisijainen lähtökohta on tilan käyttötarkoitus – mitä tilassa tehdään, millaisten ääniominaisuuksien tulee tavoittaa kuulijat, ja millaisten ääniominaisuuksien halutaan estyvän? Esimerkiksi konserttisalit, päiväkodit, koulut, sairaalat, äänitysstudiot, työmaahallit, urheilutilat, pankit ja neuvottelutilat vaativat käyttötarkoituksiinsa erilaisia akustiikkaominaisuuksia. On eri tilanne suunnitella akustiikka esitystilaan, jossa suurin osa yleisöstä kuuntelee esitystä kuin tilaan, joka toimii yhteistoiminnallisen työskentelyn periaatteella tai avokonttoriin, jossa kukin toimija keskittyy omaan työhönsä tai asiakaskontaktiin. Yleinen lähtökohta on, että ylimääräinen melu saadaan poistettua.


Usein akustiikkaa määritellään yleispuheessa yksiselitteisesti hyväksi tai huonoksi. Akustiikalla kuitenkin tarkoitetaan johonkin tilaan kohdistuvia, kaikkia äänen ominaisuuksiin liittyviä tekijöitä, kuten mm. puheenymmärrettävyyttä, taustamelua, ääneneristyskykyä tai jälkikaiunta-aikaa¹. Kukin erilainen tila ja sen käyttötarkoitus vaatii pohtimaan tilan hyöty- ja haittaääniä. Hyötyääniä ovat esimerkiksi konserttisalien musiikki tai luennoitsijan puhe. Haittaääniä muodostavat yleensä taustamelu tai tarpeeton kaiku, jota tarkastellaan jälkikaiunta-ajan näkökulmasta. Jälkikaiunta-ajalla tarkoitetaan kaiun kestoa; vaikka äänilähde sulkeutuu, ääntä kuullaan vielä hetken siksi, että tilan pinnat heijastavat ääntä. Äänilähteen sulkeuduttua ääni kuullaan vielä vähän aikaa. Tämä johtuu siitä, että ääniaalto heijastuu tilan pinnoista. Tätä kuultavaa aikaa, jolloin äänenvoimakkuus laskee 60 dB:in äänilähteen lopetettua toimintansa, kutsutaan jälkikaiuksi².

Jälkikaiunta-ajan ollessa lyhyt, puhujan edellinen sana ehtii vaimentua, ennen kuin kuulija kuulee seuraavan sanan. Tällöin puhe kuuluu selkeänä. Vastaavasti jälkikaiunta-ajan ollessa pitkä, puheen erotettavuus on heikkoa. Ihmisillä on tällöin luontaisesti tapana hidastaa puhettaan, korottaa ääntään tai säätää äänen lähde (esim. stereot tai televisio) kovemmalle, minkä seurauksena ympäristö on entistäkin meluisampi. Sen sijaan laskemalla melutasoa sijoittamalla tilaan siihen sopivaa äänenvaimennusmateriaalia, häiriöäänet vähenevät ja samalla ihmisten puheäänen voimakkuus laskee luontaisesti.

Akustiikkasuunnittelussa tilan käyttötarkoituksen lisäksi ratkaisevia asioita ovat tilan muoto ja rakenteet. Akustoinnin tarkoituksena on huomioida yksilöllisesti tilakohtaiset tekijät ja parantaa hyötyäänen kuuluvuutta ja ehkäistä ja vaimentaa haittaääniä. Avoimet tilat ja suljetut tilat asettavat akustoinnille omanlaisensa haasteet. Esimerkiksi avoimissa tiloissa usein jälkikaiunta-aika kasvaa, ellei tilassa ole tarpeeksi ääntä absorboivia pintoja. Suljettu tila sen sijaan rajoittaa ääniaaltojen liikkuvuutta, jolloin ääni heijastuu takaisin tilan pintamateriaalien absorboinnista riippuen aiheuttaen jälkikaikua.


Akustiikan suunnittelussa pintamateriaalit ovat keskeisessä asemassa absorbointikykynsä suhteen. Mitä enemmän materiaali absorboi ääntä, sitä vähemmän materiaaliin kohdistuva ääni heijastuu siitä takaisin. Ominaisuuksiltaan hyvin ilmaa läpäisevät ja huokoiset materiaalit, kuten villa, ovat absorbointikyvyiltään tehokkaita, sillä ne imevät ääniaaltoja ja vaimentavat tehokkaasti häiritseviä, kaikuvia ääniä.
Yleisesti voidaan todeta, että tilan koko, muoto ja rakennusmateriaalit sekä akustoivien pintojen materiaalit, määrät ja sijoittelu, vaikuttavat ratkaisevasti jälkikaiunta-aikaan. Kovat ja ääntä heijastavat pinnat eivät juuri lainkaan vaimenna eli absorboi ääntä, mistä syystä akustoinnin tehtävänä on tasapainottaa ääntäheijastavien pintojen toimintaa ja ohjata ääniaaltojen heijastusta siten, että kovan pinnan vastapuolelle asettuu aina ääntä absorboivaa pintaa. Tärkeää on kuitenkin aina huomioida, että hyvin vaimennettu tila ei tarkoita aina välttämättä hyvää akustiikkaa: liika vaimennus laskee liiaksi äänitasoa, jolloin kuuluvuudesta saattaa tulla ongelma, joka lisäksi vaatii puhujalta turhaa puhe-energiaa.

Akustiikka voi olla kaunista

Akustiikka antaa parhaimmillaan myös esteettisiä kokemuksia. Yksi lähtökohtamme perustuukin siihen, että toimiva akustiikka voi olla myös kaunista ja monipuolista. Akustiikkaa voidaan hyödyntää suurien pintojen lisäksi myös sisustuselementteinä luomassa väreillä imagoa tai tunnelmaa, toimimalla muistitauluina, tilanjakajina, sermeinä tai vaikkapa kuvatauluina, mainostauluina, kolmiulotteisina kuvioina tai sommiteltuina tilataideteoksina – akustiikka muuntuu moneksi, jopa osaksi huonekaluja – akustointiominaisuuksista ja laadukkuudesta tinkimättä. Akustointipintojen muuntuminen erilaisiin käyttötarkoituksiin on lisännyt niiden käyttöä julkisten tilojen lisäksi myös yksityistiloissa, joissa myös usein suositaan materiaaleina kovia pintoja, betonia ja lasia, sekä avaria tiloja.

Mm. kodeissa ja kerrostalojen rappukäytävissä on hyödynnetty entistä enemmän sisustuksellista ilmettä lisääviä akustiikkatuotteita, joiden akustoivat laatukriteerit ovat huippuluokkaa, mutta jotka ulkonäöltään luovat tiloihin sisustuksellista tunnelmaa toimien jopa valokuvatauluina tai tilataideteoksina.

---

1) Äänenvaimennus- eli absorptioluokat ovat A, B, C, D ja E (standardin EN ISO 11654 mukaan). Vaimennuskyky mitataan taajuuksilla 200–5000 Hz. Tuotteilla, jotka kuuluvat absorptioluokkaan A, on paras vaimennuskyky. Vastaavasti tuotteet, jotka kuuluvat absorptioluokkaan E, vaimentavat ääntä heikoiten.
Äänenvaimennusluokka αw
A 1,00 – 0,95 – 0,90
B 0,85 – 0,80
C 0,75 – 0,70 – 0,65 – 0,60
D 0,55 – 0,50 – 0,45 – 0,40 – 0,35 – 0,30
E 0,25 – 0,20 – 0,15
Ei luokiteltu 0,10 – 0,05 – 0,00

2)
Suositeltava jälkikaiunta-aika on noin 0,6–0,9 sekuntia, kun äänen taajuus on 250–4 000 Hz.