Näin työntekijä innostuu ja ideoi

Huipputyöntekijää ei saa laittaa robotin hommiin. Työpaikalla ei pidä puhua kiireestä, vaan tavoitteista ja työntekijöiden toiveista.

Puhelin soi, kännykkä piippaa, sähköposti kilahtaa. Onko tuttu tilanne? Keskittyminen työtehtävään voi pahimmillaan katketa kymmeniä kertoja päivän aikana.
Huonosta keskittymiskyvystä puhutaan tänä päivänä paljon. Helsingin yliopiston aivotutkijan Minna Huotilaisen mukaan ihmiset kertovat tilanteista, jotka ovat jopa säikäyttäneet heitä aika paljon. Työpäivä on esimerkiksi saattanut kulua pienten asioiden perässä juoksemiseen ja isot asiat ovat hoitamatta. Voi myös käydä niin, että ihminen, joka on lukenut kirjoja, ei yhtäkkiä pysty enää lukemaan sivuakaan, kun ajatus jo pompsahtaa muualle. Ilmiöstä käytetään myös termiä ADT (attention deficit trait). Silloin aivot eivät enää toimi normaalisti ja keskittymiskyvyssä on ongelmia. Huotilainen on kollegansa Mona Moisalan kanssa kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Keskittymiskyvyn elvytysopas.

Uni kaikkein tärkein
Huotilainen kuvailee, että aivot saattavat olla ikään kuin jatkuvan palohälytyksen tilassa.
– Se tarkoittaa fysiologista tilaa, joka on siis myös kehollinen tila eikä pelkästään mielessä. Kun tehdään hyvin nopeatempoista hommaa, hypitään asiasta toiseen, täytyy muistaa hirveän monta asiaa ja koko ajan tulee erilaisia hälytyksiä. Hälytykset ovat esimerkiksi sähköpostin merkkiääniä, someviestien kilahduksia ja kaikkiin pitäisi reagoida. Silloin elimistö alkaa mennä hälytystilaan. Mieli pomppii asiasta toiseen. Huotilaisen mukaan tapa on hyvin kuormittava sekä elää että tehdä töitä.
Työelämä sisältää monesti nopeuden ja tehokkuuden vaatimukset. Huotilainen sanoo, että työssä pelätään usein tilannetta, jossa työntekijä istuisi hetken rauhassa ja miettisi seuraavaa tehtävää.
– Me ajatellaan, että "hui kamalaa, hänelle pitää saada lisää työtä." Me myös silputaan vastuita ja samalla ihmisellä voi olla monenlaisia vastuita. Osa on tällaisia palohälytysmäisiä ja samalla henkilöllä voi olla myös isoja suunnitteluvastuita. Nämä eivät sovi hyvin samaan työpäivään tai ainakaan samaan hetkeen. Ensiapu lähimuistin pätkimiseen ja keskittymiskyvyn herpaantumiseen on tauon pitäminen. Kannattaa edes nousta ylös, hakea vettä, avata ikkuna ja laittaa tilanne poikki.
Pidemmällä ajalla kannattaa miettiä keskeytyksiä ja sitä, ovatko ne välttämättömiä. Huotilainen muistuttaa, että ihminen itse päättää, ovatko sähköpostin merkkiäänet päällä.
– Kaikkein tärkeimpänä on unen miettiminen. Jos toiminta alkaa vaikuttaa yöuniin, niin ollaan jo riskeerattu aika paljon omasta terveydestä eli unen eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Silpun rajoittaminen
Huotilaisella ja hänen kollegallaan on ehdotus keskittymiskyvyn ongelmiin. Se on uusi työaikalaki, jota Huotilainen kutsuu provokatiiviseksi. Siinä yritetään etsiä niitä tärkeitä keskittymisen hetkiä.
– Ihminen saisi rajoittaa sen silpun tiettyyn aikaan päivästä ja sitten hänellä olisi lupa muuhun aikaan päivästä olla avaamatta sähköpostia, olla ehkä jopa vastaamatta puhelimeen, jolloin hän voisi itselleen löytää keskittymisen ajan. Se voisi olla vaikka vain tuntikin päivässä. Tutkijoiden ehdotuksessa on kuitenkin väläytetty neljän tunnin keskittymisaikaa, jonka voisi käyttää tärkeisiin ja vakaviin, keskittymistä vaativiin asioihin.
– Jos ajatellaan työantajan näkökulmasta, meillä on siellä huippuasiantuntija töissä ja me laitetaan hänet tekemään silppuhommia kuin robotti vastailemaan kaikenlaisiin pieniin pyyntöihin koko ajan. Ei se ole edes kannattavaa. Meidän kannattaisi miettiä, miten saadaan tällainen huipputyöntekijä keskittymään, innostumaan, syventymään ja saamaan sellaisia ideoita, joilla työtä voidaan tehostaa. Ehkä sitten sitä silppua onkin vähemmän. Huotilaisen mukaan Suomestakin löytyy jo työpaikkoja, joissa ei puhuta kiireestä vaan tavoitteista ja työntekijöiden toiveista.
– Se näyttää siltä, että siellä ihmiset istuu kahvihuoneissa kahvikupit kädessä kertomassa huonoja vitsejä toisilleen ja samalla myös ideoimassa työtä ja saamassa sellaisia ideoita, joita yksin puristaessa tietokoneen ääressä ei koskaan olisi voinut saada.
Työssä tämäntyyppinen ajattelu on vielä pientä, mutta ihmisten yksityiselämässä se on sitäkin suositumpaa. Moni esimerkiksi harrastaa retkeilyä, koska metsästä löytyy rauhoittumisen tila.

Lähde: Yle uutiset 26.9.2018 Tiina Salumäki