Modernin koulun äänimaisemat
Tuore pro Gradu -tutkielma Modernin koulun äänimaisemat (Saari, L. 2019) tarkastelee mielenkiintoisella tavalla avoimessa oppimistilassa koettuja psykoakustisia tuntemuksia ja peräänkuuluttaa tilassa tapahtuvan toiminnan ja akustiikkasuunnittelun yhteensopivuutta.
Saari pohtii tutkimuksessaan mm. sitä, miten koulujen opettajat kokevat työskentelyn avonaisissa oppimistiloissa. Varsin kiinnostavaksi Saaren tutkimuksen tekee hänen tutkimuksensa alussa esittämät pohdinnat:
Ajatuksissani avoimen oppimistilan vastine muilla työaloilla voisi olla lähellä avokonttoreita, joiden haasteet on tuotu muun muassa uutisoinnissa esiin (Hagelin 2019). Työterveyspsykologi Ava Numminen-Päiväläisen (Kononen 2019) mukaan työntekijää kuormittaa avokonttoreissa puheensorina, taustalla soiva musiikki ja visuaaliset ärsykkeet. Lisäksi avokonttorin hälyisyys vie huomaamatta aivoilta aikaa ja energiaa. Uusimpien tutkimusten mukaan avokonttorit saattavat tehdä ihmisistä jopa epäsosiaalisia (Morrison & Macky 2016). Avokonttoreista ollaankin luopumassa (Peltoniemi 2015) ja siirtymässä kohti monitilatoimistoja. Jäin pohtimaan, ollaanko avoimien oppimistilojen rakentamisessa toistamassa avokonttoreiden haasteita? (Saari 2019, 5)
Saari nostaa aiheellisesti esiin huolen avoimen oppimistilan ääniärsykkeiden suuresta määrästä, joka kuormittaa sekä oppilaan että opettajan fyysistä ja psyykkistä kapasiteettia vaikuttaen laskevasti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, oppimiseen ja työskentelyyn.
Tutkielmassa todetaan aiheellisesti, että tiloissa tapahtuva pedagoginen toiminta sekä tilasuunnittelu tulisi suunnitella vastaamaan toisiaan; mikä on tilassa työskentelevien ihmisten määrä, mitä tilassa aiotaan tehdä ja ennenkaikkea, miten tilassa toimitaan? Onko tarkoitus, että tilassa tehdään ryhmätöitä, joissa monta eri ryhmää työskentelee ja keskustelee samanaikaisesti vai onko tila tarkoitettu toiminnalle, jossa pääosin äänessä ollaan yksi kerrallaan? Nämä kaksi erilaista toimintatapaa vaativat tilalta erilaisia akustisia ratkaisuja.
Tilasuunnittelussa olisi tutkimustulosten valossa syytä ottaa huomioon se tosiasia, että tilan ääniympäristön tulee tukea tilassa käytettäviä opetusmenetelmiä ja oppimista. Tutkimuksen tulososasta nouseekin esille seuraavanlaisia kysymyksiä: Onko koulun oppimistiloja rakennettu tarkoituksenmukaisesti? Ollaanko avoimien oppimistilojen suunnittelussa painotettu tilan ääniympäristön huomiointia? Onko koulujen oppimistilojen suunnittelussa pidetty uudistamista itseisarvona vai onko suunnittelussa pyritty perinpohjaisesti pohtimaan oppimistilojen ja oppimistilojen ääniympäristön vaikutusta käytettäviin opetusmenetelmiin? Tutkimustulosten valossa voitaisiin sanoa, että avoimien oppimistilojen ääniympäristön suunnitteluun tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. (Saari 2019, 64)
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) kannustetaan monipuolisiin työtapoihin. Monet näistä työtavoista vaativat vuorovaikutusta, mikä tarkoittaa mm. monipuolista keskustelua. Samanaikaisesti opetussuunnitelma korostaa tilojen muunneltavuutta. Jotta tila tarjoaa mahdollisuudet monipuoliselle vuorovaikutukselle, sen tulee nimenomaan olla muunneltava ja siinä tulee olla kiinnitetty tarpeeksi huomiota akustisille tekijöille. Jos näin ei ole, tilan melu saattaa nousta valtavaksi ja oppilaiden keskittyminen herpaantuu aiheuttaen monia lieveilmiöitä. Tämän seurauksena tapahtuneesta saatetaan syyttää väärää tahoa; opettajan pedagogista toimintaa tai opetussuunnitelman työtapoja, vaikka kyse on tilan ja toiminnan yhteensopimattomuudesta.
Tutkimuksessa pohditaan aiheellisesti ja oivallisesti avoimen ääniympäristön valtarakenteita. Aihe on varsin virkistävä ja herättää jälleen pohtimaan ympäristön, oppimiskontekstin ja pedagogiikan yhteensopivuutta. Tutkimus on niitä harvinaisia oppimisympäristötutkimuksia, jossa modernia oppimistilaa tarkastellaan tasavertaisesti äänisuunnittelu huomioiden. Usein tiloihin suunnataan pedagogista toimintaa sääteleviä odotuksia ja toiveita unohtaen sen, että tämä toiminta tuottaa myös ääntä, joka tulisi huomioida tilasuunnittelussa. Onko tarkoituksenmukaista tehdä avoimia tiloja, jos niissä ei voida toimia pedagogisesti mielekkäällä tavalla? Tai, voisiko ajatella niin, että akustointi toteutetaan tiloissa käyttäjää ja ennen kaikkea pedagogista toimintaa tukien? Jotta näin voitaisiin toimia, tämä vaatisi entistä syvempää keskustelua suunnittelijoiden ja tilan käyttäjien (opettajien) kesken.
Koulujen avoimia oppimistiloja suunniteltaessa usein painotus on sanalla ”muunneltavuus”. Tätä samaa muunneltavuutta toivottiin myös avoimen oppimistilan ääniympäristöön. Haastateltavat toivoivat, että oppimistiloihin voisi halutessaan saada äänellistä yksityisyyttä. Lisaksi he kokivat jääneensä ulkopuolelle omaan työtilaan vaikuttamisesta. (Saari 2019, 63)
Tähän työhön kannattaa perehtyä!
Lue Pro Gradu tästä